Hyvä ryhti – Kivuton selkä?

Osa 3: Ryhti, kehon kieli ja mieliala

Blogin ensimmäisessä osassa pohdimme ryhdin historiaa ja ryhdin arvioinnin luotettavuutta ja toisessa osassa ryhdin ja kipujen yhteyttä. Vaikka ryhdin ja monenlaisten kipujen korrelaatio ei ole selkeä, ryhdillä saattaa olla merkitystä hyvinvointimme kannalta muiden tekijöiden kautta. Sanattomalla viestinnällä on jopa sanallista viestintää suurempi merkitys sen kannalta, miten viestit vastaanotetaan. Sanaton viestintämme määrittää siis paljon mitä toiset ajattelevat meistä ja miten tunteemme tulkitaan (1).  “Huonoryhtisestä” ihmisestä saa helposti hiukan masentuneen ja apaattisen vaikutelman. Suorassa istuvasta tai seisovasta ihmisestä taas ehkä valppaamman ja itsevarmemman kuvan. 

Carney ym.  julkaisivat vuonna 2010 paljon huomiota saaneen tutkimuksen avoimista, niin sanotuista voima-asennoista (engl. power posing). Ehkä oletkin törmännyt tutkimukseen nojaavaan kaikkien aikojen toisiksi katsotuimpaan TED talk videoon. Tutkijat esittivät, että näiden asentojen käyttö saa meidät tuntemaan itsemme voimakkaammiksi, voimaan paremmin ja tekevät meistä yleisesti menestyksekkäämpiä (2). He selittivät ilmiötä hormonitoiminnan muutoksilla, voima-asennoissa olo kasvatti testosteronitasoja ja laski kortisolitasoja aivoissa. Myöhemmät tutkimukset eivät kuitenkaan ole pystyneet toistamaan näitä tutkimustuloksia (3). Voima-asennossa olo näyttäisi siis saavan meidät tuntemaan olomme voimakkaammiksi, mutta tämä vaikutus ei ulotu kognitiivisiin ja behavioraalisiin muuttujiin asti.

Ryhdin ja masennuksen yhteyttä on tutkittu jonkin verran ja näyttäisi siltä, että kumaralla ryhdillä ja masennuksen vakavuudella on yhteys  (4,5). Myös Richardsin ym. (6) tutkimuksessa havaittiin lievää ja keskivaikeaa masennusta todennäköisemmin kumaran yläselän ryhdin ja pään eteenpäin työntyneen asennon omaavilla, kuin suoraryhtisillä nuorilla. Ne joilla oli suorempi ryhti, harrastivat enemmän liikuntaa kuin “huonompiryhtiset”. Monissa diagnostisissa luokittelujärjestelmissä lysähtynyttä ryhtiä pidetäänkin yhtenä masennuksen diagnostisena piirteenä (7,8). 

Näyttäisi siltä, että iloisten tapahtumien muistiin palauttaminen on hitaampaa ja vaikeampaa kumarassa kuin suorassa ryhdissä ollessa. (9) Vastaavasti masennusoireista kärsivät henkilöt, jotka olivat kumarassa ryhdissä, muistivat paremmin negatiivista informaatiota kuin suorassa ryhdissä olevat. (10) Kumara ryhti saattaa siis estää positiivisten ajatusten esiintymistä ja vahvistaa negatiivisia ajatuksia (9). Vastaavasti ryhdin oikaiseminen saattaa lievistä tai keskivaikesta masennusoireista kärsivillä lisätä positiivisia tunteita, vähentää väsymystä ja vähentää itseen kohdistuvaa huomiota (11). Kyse on yksittäisistä tutkimuksista ja seuranta-ajat ovat olleet lyhytaikaisia, joten tarvitaan lisää tutkimuksia siitä, säilyvätkö muutokset pidemmässä seurannassa, sekä tutkimuksia potilailla, joilla on kliinisesti todettu masennus.

Mitään lopullisia johtopäätöksiä näistä tutkimuksista ei vielä voida vetää, mutta näyttäisi siltä, että ryhdillä on ainakin joissain tapauksissa vaikutusta psykologisten tekijöiden kannalta. Mielenkiintoinen keskustelu on myös se, onko kyseessä muna vai kana – onko “huono ryhti” vaikkapa masentuneen mielialan seurausta vaiko sitä edeltävä tekijä.

Ryhdin merkitystä voidaan myös pohtia esimerkiksi hengitystoiminnan kannalta. Tutkimustulokset näyttävät olevan ristiriitaisia sen suhteen, onko ryhdillä vaikutusta hengitykseen. Aihe on mielenkiintoinen, ja ansaitsee mahdollisesti myöhemmin oman kirjoituksen. Sekä mielialaan että hengitykseen liittyvät teemat muistuttavat meitä siitä, että ryhdillä saattaa olla merkitystä ihmisen hyvinvoinnin kannalta – mutta ehkä useammin muusta syystä kuin yleisesti on ajateltu. Tämänkin asian osalta on todettava, että lisää tutkimusta tarvitaan ilmiön ymmärtämiseksi. Jos päädyttäisiin siihen johtopäätökseen, että hyvällä ryhdillä on selkeitä terveyshyötyjä, seuraava vastaan tuleva ongelma on se, pystytäänkö ryhtiin vaikuttamaan. Blogin viimeisessä osassa pohdimmekin sitä, voidaanko ryhtiä muuttaa harjoittelemalla. 

 Lähteet: 

  1. Aviezer H, Trope Y & Todorov A. 2012. Body Cues, Not Facial Expressions, Discriminate Between Intense Positive and Negative Emotion. Science 338(6111):1225-1229.
  2. Carney, D. R., Cuddy, A. J., & Yap, A. J. (2010). Power posing: Brief nonverbal displays affect neuroendocrine levels and risk tolerance. Psychological Science, 21, 1363e1368.
  3. Ranehill, E., Dreber, A., Johannesson, M., Leiberg, S., Sul, S., & Weber, R. A. (2015). Assessing the Robustness of Power Posing: No Effect on Hormones and Risk Tolerance in a Large Sample of Men and Women. Psychological Science, 33, 1-4.
  4. Canales, J. Z., Cordas, T. A., Fiquer, J. T., Cavalcante, A. F., & Moreno, R. A. (2010). Posture and body image in individuals with major depressive disorder: A controlled study. Revista Brasileira de Psiquiatria, 32, 375e380.
  5. Nyboe-Jacobsen, L., Smith Lassen, I., Friis, P., Videbech, P., &Wentzer Licht, R. (2006). Bodily symptoms in moderate and severe depression. Nordic Journal of Psychiatry, 60, 294e298.
  6. Richards KV, Beales DJ, Smith AJ, O’Sullivan PB, Straker LM. Neck Posture Clusters and Their Association With Biopsychosocial Factors and Neck Pain in Australian Adolescents. Phys Ther. 2016 Oct;96(10):1576-1587.
  7. American Psychiatric Association. (2013). Diagnostic and statistical manual of mental disorders, (DSM-5®). American Psychiatric Pub.
  8. World Health Organization. (2009). The international statistical classification of diseases and related health problems (2008 ed.). Geneva: World Health Organization
  9. Tsai, H. Y., Peper, E., & Lin, I. M. (2016). EEG patterns under positive/negative body postures and emotion recall tasks. NeuroRegulation, 3, 23e27.
  10. Michalak, J., Mischnat, J., & Teismann, T. (2014). Sitting posture makes a differenceembodiment effects on depressive memory bias. Clinical Psychology and Psychotherapy, 21(6), 519e524.
  11. Wilkes C, Kydd R, Sagar M, Broadbent E. Upright posture improves affect and fatigue in people with depressive symptoms. J Behav Ther Exp Psychiatry. 2017 Mar;54:143-149.