Uncategorized

Manuaalisen terapian vaikutusmekanismit. Osa 2. Sami Tarnanen, Julius Luomajoki ja Riikka Holopainen Kun ammattilainen toteuttaa manuaalisen terapian intervention asiakkaalle, jolla on kipuja, ja asiakkaan kivut helpottavat hoidon jälkeen, oletuksena on usein se, että kipujen helpottuminen on seurausta toteutetuista manuaalisen terapian tekniikoista. Todellisuudessa emme kuitenkaan tiedä, mikä saa aikaiseksi kivunlievityksen. Manuaalisen terapian, kuten muidenkin tule-kuntoutuksessa käytettävien terapiamuotojen, tuloksellisuuteen vaikuttaa useita eri tekijöitä. Nämä tekijät voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: interventioon liittyvät spesifit vaikutukset, interventioon liittymättömät tekijät sekä hoitointerventioiden yleisvaikutukset (Kuva 1, mukailtu Cashin 2021).  Blogikirjoituksen ensimmäisessä osassa käsittelimme manuaalisen terapian spesifejä eli neurofysiologisia ja biomekaanisia vaikutusmekanismeja. Oirekuvaan yleisesti vaikuttavia eli interventioon [...]

Selkäkipu ja harjoittelu  Harjoittelu on olennainen osa näyttöön perustuvaa alaselkäkipukuntoutusta. Hoitosuosituksissa harjoittelun sisällölliset tekijät jäävät pääsääntöisesti määrittelemättä, joten suositusten käytäntöön vieminen ei ole ongelmatonta. Tässä blogikirjoituksessa käsitellään sitä, mitä tämänhetkisen kokonaistutkimusnäytön perusteella tiedetään siitä, mitä harjoitteluohjelman laadinnassa kannattaa huomioida. Mitä tutkimukset kertovat selkäkivusta ja harjoittelusta? Selkäkipu on todennäköisesti tutkituin tuki- ja liikuntaelinongelma ja harjoittelu alaselkäkivun tutkituin hoitomenetelmä. Uusimpaan harjoittelun vaikuttavuutta käsittelevään Cochrane-katsaukseen valikoitui kaikkiaan 249 satunnaistettua vertailututkimusta (RCT-tutkimusta). Katsauksen perusteella on olemassa kohtalaisen vahva näyttö siitä, että harjoittelu on alaselkäkivun hoidossa tehokkaampaa, kun sitä verrataan ei-hoitoa tai tavanomaista hoitoa saaneisiin (1).  Cochrane katsauksen lisäksi viimeisen parin vuoden aikana on julkaistu [...]

Manuaalisen terapian vaikutusmekanismit. Osa 1. Sami Tarnanen Manuaalisia hoitoja on käytetty erilaisten tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoidossa vuosisatojen ajan. Manuaalisessa terapiassa (hieronta, nivelmobilisaatio ja -manipulaatio sekä terapeutin suorittamat neurodynaamiset tekniikat) terapeutti tuottaa käsillään mekaanisen voiman asiakkaan kudoksiin. Manuaalisen terapian aikaansaamaa muutosta voidaan arvioida niin asiakkaan kokemuksen (esim. kipu ja toimintakyky) kuin fysiologisten ja biomekaanisten muuttujien kautta. Manuaalisen terapian käyttöä on perinteisesti perusteltu nivelten ja kudosten toimintahäiriöiden korjaamisella. Vaikka tutkimusnäyttö ei suoraan edellä mainittua mekanismia tyrmääkään, nostaa se kuitenkin rinnalle myös muita selitysmekanismeja, jotka eivät välttämättä ole niin spesifejä kuin on aiemmin oletettu. Tämän kaksiosaisen blogikirjoituksen ensimmäisessä osassa käsitellään manuaalisen terapian fysiologisia [...]

Mutua vai mitattua?  Osa 2: Mittausten toteuttaminen tule-fysioterapiassa Blogin ensimmäisessä osassa pyrimme tuomaan esiin sen, miksi mittaaminen on merkittävä fysioterapian laatua parantava tekijä. Yleisellä tasolla mittaamisen totaaliselle välttämiselle fysioterapiassa on vaikea löytää perusteita ja mittaamisen haasteet liittyvät enemmän mittarin valintaprosessiin, mittausten toteutukseen ja tuloksista tehtäviin tulkintoihin. Asiakkailla tai maksajatahoilla on lähtökohtaisesti jokin tarve, johon he kaipaavat apua ja/tai muutosta, jolloin on luontevaa ajatella heidän jo arvioivan ostettavan palvelun kykyä vastata tarpeeseen. Vaikka mittaamisella ei todenneta vaikuttavuutta, voidaan mittaamalla havainnoida tavoitteen saavuttamista. Tässä osassa tarkoituksena on tuoda esiin mittarin valinnassa ja mittausten toteutuksessa huomioitavat asiat sekä esitellä yleisesti tule-kuntoutuksessa mitattavia ominaisuuksia. [...]

Hyvä ryhti- kivuton selkä? Osa 4: Voidaanko ryhtiä muuttaa harjoittelemalla? Ryhtiblogin edellisissä osissa on käsitelty ryhdin arviointia, ryhdin ja kipujen sekä ryhdin ja mielialan välistä yhteyttä. Tässä blogin viimeisessä osassa pohdimme sitä, voidaanko ryhtiä ylipäänsä muuttaa harjoittelemalla.  Ryhdin ja lihasepätasapainon oletetaan yleisesti liittyvän toisiinsa. Lihasvoiman ja -pituuden epätasapainon katsotaan johtavan tarkastellun kehonosan nivelten koukistus- tai ojennusasentoon sekä lihasten heikentymiseen tai yliaktiivisuuteen.  Kirjallisuudessa tästä teoriasta käytetetään termejä “Upper crossed syndrome” ja “Lower crossed syndrome”. Teoria pohjautuu käsitykseen, että kun ihminen on pitkiä aikoja ”huonossa” ryhdissä lihakset reagoivat siihen pidentymällä tai lyhentymällä. Tai jos jotain lihasryhmää kuormitetaan paljon, niin lihas lyhenee (1).  [...]

Hyvä ryhti - Kivuton selkä? Osa 3: Ryhti, kehon kieli ja mieliala Blogin ensimmäisessä osassa pohdimme ryhdin historiaa ja ryhdin arvioinnin luotettavuutta ja toisessa osassa ryhdin ja kipujen yhteyttä. Vaikka ryhdin ja monenlaisten kipujen korrelaatio ei ole selkeä, ryhdillä saattaa olla merkitystä hyvinvointimme kannalta muiden tekijöiden kautta. Sanattomalla viestinnällä on jopa sanallista viestintää suurempi merkitys sen kannalta, miten viestit vastaanotetaan. Sanaton viestintämme määrittää siis paljon mitä toiset ajattelevat meistä ja miten tunteemme tulkitaan (1).  “Huonoryhtisestä” ihmisestä saa helposti hiukan masentuneen ja apaattisen vaikutelman. Suorassa istuvasta tai seisovasta ihmisestä taas ehkä valppaamman ja itsevarmemman kuvan.  Carney ym.  julkaisivat vuonna 2010 paljon [...]

Hyvä ryhti - kivuton selkä? Osa 2: Onko ryhdillä väliä kipujen kannalta? Ryhtiblogin ensimmäisessä osassa käsiteltiin ryhdin historiaa ja ryhdin arvioinnin luotettavuutta. Ryhdin arviointiin liittyvät ongelmat onkin syytä huomioida tarkasteltaessa muuta ryhtiin liittyvää tutkimusta. Tässä ryhtiblogin toisessa osassa pohdimme sitä, onko ryhti maineensa veroinen syypää erilaisiin tuki- ja liikuntaelimistön vaivoihin.  ”Hyvän” ryhdin oletetaan pienentävän kehon rakenteisiin kohdistuvaa kuormitusta ja siten vähentävän riskiä tuki- ja liikuntaelimistön kivuille ja muille ongelmille. Selkärangan asento toki vaikuttaa siihen, miten kuormitus jakautuu rangan eri osille, mutta asento ei yksistään määrittele kuormituksen suuruutta. Ulkoinen kuorma, lihasten aktiivisuustaso, kuormituksen kesto ym. tekijät voivat kuormittumisen kannalta olla oleellisimpia [...]